Jääkiekon MM 2013, Tukhoma & Helsinki, tuli ja meni yllättävän nopeasti.

Tämänkin olin kirjoittanut jo 26.5. mutta tietty se sitten unohtui julkaista...
Parempi ehkä myöhään kuin ei milloinkaan. Tuleepahan nyt sitten kaikki kerralla.

Moikka taas, ja toosi suuret pahoittelut siitä, että edellinen kerta tosiaan oli silloin joskus helmikuun puolella. Mun piti alunperin postata sillon, kun kisat olivat vielä menossa, mutta siinä se sitten jäi ja ihan oman laiskuuden ja saamattomuuden piikkiin menee (tunnustan).
Mutta joo, parilla sanalla nyt vielä tähän alkuun SM-liigasta (, joka sekin loppui jo ajat sitten) ja NHL:n pudotuspeleistä. Tapparan kausi huipentui, kuten kaikki varmaan tietävät, hopeamitaliin. Vaikka ottihan se tietty aika koville jäädä ilman mestaruutta huikean comeback-kauden jälkeen, niin en voi ainakaan kaiken harmituksen keskelläkään olla muuta kuin älyttömän iloinen ja ylpeä siitä, että joukkue nosti itsensä takaisin liigakärkeen. Ei muuta kuin, että kiitos jätkät & valmennusjohto! Ensi kaudella jatketaan!
NHL:ssä tuli ehkä itselleni se vielä suurempi pettymys, kun Anaheim putosi play offsien ensimmäisellä kierroksella Detroitille game sevenin jälkeen. Runkosarja oli huippuhyvä ja huomasi ihan selvästi, että muutama pelaaja oli ottanut opikseen edelliskauden flopista...Olin itsekin aika varma, että nyt mennään pitkälle. Siitä huolimnatta konferenssikakkonen joutui taipumaan tällä kertaa seiskalle. Pakko antaa tunnustus Detroitille ja ennen kaikkea Jimmy Howardille....Ducks olisi tosiaan tarvinnut "pienimuotoisen tasonnostatuksen". Ja Teemulle on laitettu jo "One More Year" -viestit liikkeelle...katsellaan kuinka pitkään taas tulevana kesänä pohditaan.

Ja nyt sitten vihdoin siihen itse asiaan: eli MM-kisoihin! Vaikka neljäs sija jäi Leijonille lopulta käteen (ja harmitti suoraan sanottuna niin paljon, etten nyt tässä kohtaa viitsi sitä sanaa käyttää), niin henkilökohtaisesti olin iloisesti yllättynyt siitä, miten hienosti joukkue taisteli turnauksen loppuun asti alun jähmeydestä huolimatta. Ei voi olla olematta ylpeä! Ja kiitos, Jukka Jalonen! Vancouver 2010 - pronssi, MM2011 - mestaruus...we'll never forget!

Itse kävin hallilla katsomassa yhteensä viisi matsia. Niistä ajattelin jokaisesta laittaa vielä pienimuotoiset kuvakoosteet. Tähän ensimmäiseksi: USA-Itävalta, 4.5.2013:

-J